Kirjailijanblogi

— Tieto on pääomaa

Kauppatavarana terveys

Kauppatavarana terveys: Selviydy terveysväitteiden viidakossa (Juhani Knuuti) on herättänyt kiinnostusta puolesta ja vastaan. Ilokseni huomasin, että kyseinen tietokirja on vertaisarvioitu. Siinä mielessä sen pitäisi olla tietynlainen tae siitä, että kyseessä on ainakin jossakin määrin tieteellinen julkaisu verrattuna julkaisuihin, jotka eivät ole vertaisarvioituja.

Tämän vuoksi kirja lukukokemuksena tuntui turvalliselta. Meta-analyysitkin voivat olla toimivia, koska ne ovat eri tutkimuksia kokoavia. Tällöin ei hehkuteta yhtä tutkimusta yli muiden. Toivottavasti näin ei ole käynyt. Mikäli kirja perustuu laaja-alaiseen meta-analyysiin, niin siihen kannattaa suhtautua vakavasti.

Uskontotietelijänä en pysty arvioimaan lääketieteellisiä väittämiä. Minua kiinnostaa lähinnä ihmisen uskomusmaailma. Se, miksi esimerkiksi energiahoitoa nimeltä Reikiä käytetään, onko energiahoidoista tai Reikistä tutkimustuloksia, mikä niissä parantaa, auttaa tai hoitaa, jos näin kerran annetaan ymmärtää.

Olen lukenut jo muutama vuosi takaperin Johanna Blomqvistin kirjan Kvanttifysiikasta energiahoitoihin: Fyysikon matka mieleen ja paranemiseen, josta minulle jäivät vaikuttavina mieleen Bengstonin hiirikokeet. Niissä monet energiahoitoa saaneet hiiret välttivät kuolemisen tappavaan syöpään. Jäin jo silloin pohtimaan, onko tätä tutkimusta toistettu ja jos se on totta, niin miksi emme käytä energiahoitoja jo nyt vakavasti sairailla.

Juhani Knuuti käsittelee teoksessaan Kauppatavarana terveys myös energiahoitamista kuten Reiki-tutkimuksia ja Bengstonin hiirikokeita (Ks. The effect of the “laying on of hands” on transplanted breast cancer in mice). Jos tietty syöpäsolu aiheuttaa 100%:n kuoleman injektoidussa hiirikannassa, niin miten on mahdollista, että suurin osa Bengstonin hiiristä jäi henkiin? Onko ainut selitys se, että ne saivat joko suoraan tai välillisesti energiahoitoa?

Useimpien hiirten pelastaminen varmasti tappavalta syövältä pitäisi olla sellainen lääketieteellinen läpimurto, ettei sitä voitaisi mitenkään ohittaa. Vaikka eläinkokeet eivät suoranaisesti ennustaisikaan ihmisten toipumista. Oleellista on, onko Bengstonin väite hiirien 100%:sta kuolleisuudesta varma ja miksei sitä ensin osoitettu.

William Bengston johtaa yhdistystä nimeltä Society for Scientific Exploration. Bengstonin tutkimustulokset on julkaistu hänen johtamansa yhdistyksen omassa tiedejulkaisussa Journal of Scientific Exploration. Tässä voi nähdä tietyn eturistiriidan. Bengstonin tutkimuksia on kritisoinut Skeptikossa Sini Stenbacka, joka on biologi Turun yliopistosta. Kvanttifyysikko tri Johanna Blomqvist on suhtautunut niihin myönteisesti Liinanblogissa.

Lääketieteen tohtorina Juhani Knuutilla on paljon puolellaan, mitä tulee terveysväittämiin. Me muut voimme tarkastella hänen kirjaansa lähinnä tieteellisten käytäntöjen nojalla ja tietojen oikeellisuuden kannalta. Yleiset lainalaisuudet pätevät, mutta lääketieteellisiä väittämiä, kuten tietyn syöpätyypin tappavuutta hiirten kohdalla, en pysty arvioimaan. Minun on vain luotettava siihen, että Knuutin kirja on vertaisarvioitu ja että se on tehty parhaita tieteellisiä käytäntöjä noudattaen.

Mutta eikö Bengstoninkin tutkimus ole vertaisarvioitu?

Lopulta aika harva lääketieteen ulkopuolelta pystyy osoittamaan, missä kohtaa tutkimuksessa on todellisia asiavirheitä, ellei tunne riittävästi alaa tai meta-analyysin käsitettä. Kyse on tietysti myös siitä, onko meta-analyysissa otettu tosiaan huomioon riittävän laaja otanta. Palveleeko johtopäätös tutkimusaineistoa ilman vinoumia? Jos otanta on liian pieni tai jos sen oletetaan koskevan vain muutamaa tutkimusta, niin lukija kyseenalaistaa myös johtopäätökset. Meta-analyysin tulee olla meta-analyysi.

Tietokirjailijana (Suomen Tietokirjailijoiden jäsen) ja akateemisena tutkijana (väitöskirja 2016) ymmärrän sen, ettei mikään tietokirja tai akateeminen tutkimus ole täydellinen. Mukaan mahtuu lapsuksia, virheitä vuosiluvuissa ja niin edelleen, vaikka yrittäisi olla kuinka huolellinen tahansa. Tutkimus- ja kirjoitusaikataulut ovat yleensä tiukkoja ja tapahtuvat palkkatyön ulkopuolella. Oleellista on, onko ydintieto virheellistä vai ei.

Kokemusasiantuntijuus on asia, johon usein vedotaan, kun jonkin toimivuutta halutaan perustella. Arkkitehti Maria Nordinin teos Eroon oireista julkaistaan syksyllä 2020. Se esittelee tietoisuustaitomenetelmän taustoja ja opettaa tämän menetelmän lukijalle. Tietoisuus ja terveys ovat vuorovaikutuksessa. Mutta mihin asti kokemusasiantuntijuutta voidaan käyttää? Voidaanko sillä perustella kokonaisia hoitokäytäntöjä?

Kyse on tietokirjallisuuden julkaisukäytännöistä ja kustantajan vastuusta. Kävin läpi Juhani Knuutin kirjan Kauppatavarana terveys vertaisarvioijat, jotka ovat sydänsairauksiin erikoistunut tri Pauli Ohukainen, FT, ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen ja ansioitunut terveysbloggari Vladimir Heiskanen, joka on myös hammaslääketieteen opiskelija ja jonka perusteellinen tutkimustyö on huomattu myös Harvardissa.

Yleensäkin tiedon tuottamisessa on kyse paitsi näkökulman valinnasta myös tutkimustuloksista ja johtopäätöksistä tietyn otannan perusteella. Kyse on osittain tulkinnanvaraisuudesta muttei kuitenkaan missä tahansa rajoissa. Tieteen etiikkaa ei saa ohittaa. Se sisältää sellaiset ihanteet kuin kriittisyys, rehellisyys ja avoimuus. Lääketieteen etiikassa on omat osa-alueensa kuten potilaan autonomia.

Käsittääkseni kyse ei ole siitä, etteikö potilas saisi valita hoitomuotoa, on se sitten virallisen lääketieteen hyväksymä tai jokin vaihtoehtoinen tai täydentävä hoitomuoto, vaan siitä, mitkä ovat hoitosuositukset ja lääkärin etiikka, jota hänen on yksinkertaisesti noudatettava. Voisiko joka ikinen yksittäinen lääkäri todellakin siirtää potilaalle omia mieltymyksiään? Voiko potilasta hoitaa ensisijaisesti kokemusasiantuntijuudella?

Tähän voisi kenties varovaisesti soveltaa uskonnon ainedidaktiikan eettistä periaatetta, jossa opettaja on professiossaan velvollinen opettamaan tietyt asiat uskonnosta tai uskonnoista sekä moraalista ja etiikasta, samalla kun hänellä on oikeus esittää myös oma mielipiteensä. Hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta käännyttää oppilaita omaan vakaumukseensa tai torpata keskustelua. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta tieto sinänsä ei ole kiinni henkilökohtaisista mielipiteistä.

Liiketoiminnan ja terveyden yhdistäminen on sinänsä ongelmallista. Monella suomalaisella on olemassa nyt tietty elinkeino, joka pitäytyy vaihtoehtoisissa terveysväittämissä. Kritiikin ei tällöin välttämättä edes hyväksytä kohdistuvan itse asiaan, vaan henkilöön tai hänen toimeentuloonsa. Yrittäjä voi kokea, että hänen elinkeinonsa ja liiketoimintansa ovat uhattuina. Kyse on kuitenkin eri asioista.

Voidaan kysyä, onko some oikea paikka tieteelliseen keskusteluun. Jossakin määrin on perusteltua, että blogeissa ja uutisalustoissa käsitellään näitä asioita. En koe, että pystyisin tässä asemassa juurikaan kristisoimaan lääketieteen tutkimusta, ellei se selvästi olisi virheellisesti tulkittua lähdeviitteiden sisältöjen osalta. Selvät virheet tai puutteelliset lähdeviitteet ovat asia erikseen.

Tavallista ihmistä hämmentääkin se, miten erimielisiä (julkkis)lääkärit voivat keskenään olla. Eivätkö he olekin saaneet saman koulutuksen? Kyllä ja ei, koska osalla on jatkokoulutus kuten tohtorintutkinto ja osalla taas jälkikäteistietoutta ravitsemuksesta. Julkisuudessa muutama lääkäri on profiloitunut tämän vastakkainasettelun kautta ja ilmeisesti myös tahtomattaan. En nimeä näitä asiantuntijoita, mutta entä jos asiantuntijoihin ei voi luottaa?

Pitäisikö akateeminen ja sisällöllinen keskustelu käydä vain vertaisarvioiduilla alustoilla, on se sitten tietokirja tai akateeminen julkaisu? Se olisi ihanne, mutta maailmassa, jossa akateemisten julkaisujen julkaiseminen kestää ja jossa media ryöpyttää aiheita heti, se valitettavasti on vain ihanne. Kritiikkiin on voitava vastata jossain, mutta lopulta se tulisi tehdä tieteellisillä julkaisualustoilla.

Energiahoitojen katsauksessa kirjassa Kauppatavarana terveys meta-analyysiin ei pääse kunnolla kiinni, koska viitteitä on melko vähän. Pintapuolisella haulla PubMedissä tulee Reiki-hakusanalla yli 3000 hakutulosta. The effect of reiki on pain: A meta-analysis (Melike Demir Doğan) on itsessään meta-analyysi, joka kertoo seuraavaa: "Consequently, this meta-analysis revealed that Reiki was an effective approach in relieving the pain." Suomeksi: "Näin ollen meta-analyysi paljasti, että Reiki oli tehokas tapa lievittää kipua."

On luonnollista, että subjektiiviset kiputuntemukset voivat vähentyä, kun hoidettava saa tavallista enemmän huomiota osakseen hoitajalta ja saa luvan sairastaa. Rentoutuminen on itsessään jo palauttavaa ja jopa parantavaa. Koska osatekijöitä on niin monia, monissa tutkimuksissa koskien Reikiä sanotaan johtopäätöksissä, että aihetta tulisi tutkia lisää ja että jatkotutkimusta tarvitaan tai suositellaan. Tämä kertoo siitä, ettei tutkimustulos ole ollut täysin yksiselitteinen.

Eräs reikitutkimus toteaa: "Reikin on osoitettu olevan parempi kuin lumelääke rentoutumistilan indusoimiseksi." Kyseisen lauseen loppuosa on ratkaiseva. Reiki on siis parasympaattisen hermoston aktivoinnissa parempi kuin lumelääke. (Ks. Reiki Is Better Than Placebo and Has Broad Potential as a Complementary Health Therapy David E. McManus, PhD) Reikiä suositellaan tutkimuksessa täydentäväksi hoitomuodoksi. Sen parantavuudesta ei sanota sen enempää.

Juhani Knuutin ajatus siitä, ettei ole olemassa mitään vaihtoehtoista lääketiedettä, kuulostaa kyllä oikealta. Hänen omin sanoin: "Vaihtoehtoinen lääketiede on olemassa vain, jos hyväksymme vaihtoehtoiset faktat." Faktat ovat toki faktoja mutta jossakin määrin myös tulkittuja. Maallikko joutuu tyytymään asiantuntijan faktoina esittämiin sisältöihin, mutta häntä hämmentää tiedon ristiriitaisuus. Tai se, että se näyttää niin ristiriitaiselta.

Koska luen Knuutin kirjan 2. laitosta Elisa Kirjasta, en voi tietää, kuinka paljon on jouduttu korjaamaan suoranaisia asiavirheitä. Turpaduunari on listannut näitä virheitä. Blogin takana on Christer Sundqvist, joka on biologi ja filosofian tohtori. Ei ehkä tarvitse olla lääkäri, jotta voisi arvioida terveysväitteitä, mutta alan on oltava terveysalan. Katson, että oleellista ei ole vain virheiden osoittaminen, vaan myös niiden vakavuuden arvioiminen.

Itse pidän kaikista vaarallisimpana sitä, ettei avointa keskustelua lainkaan käydä. Osa rokotevastaisista tai -myönteisistä on perustanut ryhmiä, joissa vain yhdenlainen mielipide tai tutkimustulos on sallittu. Tieteentekijänä olen tottunut siihen, että kaikki tutkimustulokset otetaan huomioon. Kyse ei ole mielipiteenvapaudesta. Knuutin mukaan tutkimuksista löytyy hajontaa, ja useampaa tutkimusta kohden löytynee aina myös vastakkainen tai ainakin poikkeava tutkimustulos.

Tämä sama ryhmittyminen näkyy kielteisesti nimenomaan uskonnoissa. Gurua vastaan ei voi asettua, vain henkinen tai hengellinen johtaja on oikeassa ja aitoa keskustelua ei voi käydä, koska kaikki poikkeavat kommentit poistetaan tai ignoorataan. Ryhmässä olijoille syntyy mielikuva yhtenäisyydestä, joka on keinotekoinen. Maailma on mustavalkoinen, jakautunut, mitä näkyy monissa Facebookin keskusteluryhmissä. Mielestäni se on kaikista vaarallisinta.

Kirjoittaja on Tea Holm, FT, TM. Kaikki asiavirheet ovat omiani. Lääketieteen ymmärrykseni on vajavaista, mutta olen kiinnostunut tieteen etiikasta ja sen tekemisestä sekä ihmisten uskomuksista.

Kansikuva: Kauppatavarana terveys (Minerva, 2020)