Kirjailijanblogi

— Tieto on pääomaa

Kansikuva: Yhteinen kieli: Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (Basam Books, 2020)

Yhteinen kieli: Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen

Yhteinen kieli: Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen on kymmenen ihmistyön ammattilaisen yhteisesti luoma teos.

Työntekijä sosiaali- ja opetusalalla edustaa tehtävänsä puolesta auktoriteettia suhteessa asiakkaaseen. Kyse on valtasuhteesta, jossa auttajalla on päävastuu kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta.

Kirja käsittelee traumaa sekä yksilöllisellä että rakenteellisella tasolla.

Trauma on universaali ilmiö

Traumatietous kuuluu kirjoittajien mielestä kaikille. Jokaisella on elämässä tiettyjä tunnehaavoja, jotka aiheuttavat tuskaa. Kyseessä voi olla jaettu kokemus: yhteyden luominen uudestaan muihin ihmisiin.

Trauma ilmenee usein tunteina kehossa. Paluu kehoon on traumatietoisuuden haaste, ja mahdollisuus. Kirjoittajien mielestä on myös tärkeää selkeyttää sitä, mitä tarkoitamme, kun puhumme traumasta.

Miten voisimme kommunikoida itsemme kanssa sekä ymmärtää ja purkaa meissä olevia traumoja? Miten eri ammateissa työskentelevät henkilöt voisivat viestiä asiakkaan kanssa siten, että tämä tulisi kuulluksi ja saisi tarvitsemaansa apua?

Yhteinen kieli soveltuu myös oppikirjaksi

Kyseessä on sekä maallikolle sopiva kirja omaan traumatyöskentelyyn, vaikkakin osa teoriasta on vaikeasti sisäistettävää ensi lukemalla, että sosiaali- ja terveys- sekä kasvatusalan ammattilaisille. Ihmistyötä tukee sekä kokemuksellinen että tieteellinen tieto.

Traumatietoisuus voi auttaa vähentämään inhimillistä kärsimystä ja väkivaltaa sekä mahdollistamaan parantumisen. Miksei myös pienentämään sote-kustannuksia.

Trauma on aina taakka sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Siksi tarvitaan traumainformoitu järjestelmä. Ennaltaehkäisevä työ on sekin tärkeää.

Stressi ja trauma

Traumaattinen stressi vaikuttaa myrkyllisesti lapsen kasvuun: aivoihin ja hermostoon. Kyse ei ole vain siitä, että syntyy haitallinen muisto, vaan trauma on jälki myös kehossa. Se on aivoissa, ihmisen toiminnassa. Joskus traumat "jäsentävät" ihmisen elämää, kielteisellä tavalla.

Trauma on aikamme haaste, sekä mahdollisuus. Varhaiset vuorovaikutussuhteet ovat synnyttäneet useita traumoja. Kyse ei ole vain onnettomuuksista tai sodista ja maanjäristyksistä. Kyse on arkeen piiloutuvista asioista. Siksi niihin on vaikea puuttua.

Erilaiset rutiinit auttavat trauman hallitsemisessa. Tapahtumien ennakoitavuutta lisäämällä hoito- ja opetustilanteissa voidaan vaikuttaa paljoon. Luottamus, turvallisuus ja myötätunto ovat tärkeitä. Ne auttavat vähentämään uusissa tilanteissa koettua stressiä.

Uusia tulokulmia traumaan

Kirjassa käsitellään muun muassa kirjallisuusterapiaa ja kirjoittamista traumojen käsittelyssä sekä hengellisyyttä ja traumatisoitumista. Luvun "Traumatietoinen hengellisyys" on kirjoittanut pappi ja pedagogi sekä Ihminen tavattavissa -terapeutti Pirkko Olanterä.

Olanterä tuo esiin kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä, jossa biologis-kemiallisen kehon sekä mielen ja rationaalisuuden lisäksi on tärkeää tunnistaa vaiston, intuition ja "pyhän" kokemisen mahdollisuuksia. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappina hän on pohtinut paljon uskonnollisia, hengellisiä ja henkisiä kysymyksiä.

Uushenkisyys sekä vanhakantainen ja "palava" uskonnollisuus voivat toimia trauman lähteinä. Uskonnollisuus tulee eläväksi hengellisyydessä. Olanterä pohtii, ovatko jotkut tahot uudessa henkisyydessä saavuttaneet jo institutionaalisen ja uskonnollisen oppirakennelman eli dogmin aseman. Entiset elämät kuin myös elämänenergia ovat itsestään selviä perusoletuksia henkisessä ihmiskäsityksessä.

Huom. Myös luterilaisuudessa voi olla trauman lähteitä. Tässä halutaan korostaa sitä, ettei henkisyys tai uuskarismaattisuus välttämättä ole sen vapaampaa pyhän harjoittamista kuin perinteinen kristinusko tai luterilaisuus.

Lopuksi

Ajankuva on: "Olen henkinen, en uskonnollinen."

Moni henkisiä palveluita tarjoava ihminen vaikuttaisi kannattavan jonkinlaista spiritualismia tiedostivat he sitä tai eivät. Henkisyydelle ja spiritualismille on yhteistä irtautuminen järjestyneistä ja vanhoista uskonnoista. Spiritualismi on 1840-luvulla syntynyt hengellinen liike. Sen mukaan ihminen siirtyy kuollessaan henkimaailmaan. Vainajiin on mahdollista saada yhteys meedioiden välityksellä.

Uskonnollisuus ei ole, eikä edes "henkisyys uskonnollisuuden kevyempänä muotona" ole, riskitöntä. Traumatisoituminen tapahtuu lopulta ihmissuhteiden väärinkäytöksissä. Sekä uskontoa että henkistä oppia voidaan käyttää myös väärin. Esoteerisia elementtejä sisältyy niin hengellisyyteen kuin henkisyyteen. Traumatietous tulisi ottaa huomioon kaikissa näissä.

Kirja Yhteinen kieli: Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen on erittäin kattava tietopaketti traumasta, sen synnystä ja hoidosta sekä ilmenemismuodoista. Mukana ovat mm. ACE-tutkimus, polyvagaalinen teoria, traumatietoinen hengellisyys, traumainformoitu johtaminen, kasvattajan kuten varhaiskasvatuksen opettajan itsetuntemus, auttajien omat traumat, tunnetaidot, ammattilaisten omakohtaiset kokemukset suomalaisesta systeemistä sekä kipu, jota Karita Palomäki on käsitellyt monissa kirjoissaan.

— Tea Holm, filosofian tohtori, teologian maisteri

Kirjasuosituksia ja linkkejä

Suosittelen muuten lukemaan myös Aila Ruohon teoksen Henkisyyden harhapoluilla.

Tutustu myös Nadine Burke Harrisin teokseen Syvälle ulottuvat juuret: Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen

Lisätietoja kirjasta Yhteinen kieli: Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen ja sen kirjoittajista kustantaja Basam Booksin sivulla