Kirjailijan Blogi

— Tieto on pääomaa

SEEPRA joka AJATTELI LIIKAA (Tiia Ahola)

Kirjassa Seepra joka ajatteli liikaa on koukuttavaa kerrontaa. Kirjaan suorastaan liimautuu kiinni! Etenkin jos äitiys ja suorittaminen mietityttävät sekä kaiken maailman huolien vatvominen pikkulapsi- ja vauva-aikana, miksei elämässä muutoinkin.

Kirjan aloitussanat ovat kuvaavat: "Mieli on kuin savanni, missä villinä vaeltavat, ajatukset, tunteet. Sen muuttuessa saalistajaksi, valitsee se kohteensa tarkoin. Itsensä."

Itseään on helpointa epäillä.

Kun vuosi vaihtuu vartioimatta

Monelle pienen lapsen vanhemmalle on tullut tutuksi sellainen uusi vuosi, joka vaihtuu nukkuessa ja seuraa edeltäjäänsä. "Minä toivon vain pitkiä öitä, sillä uni tuo turvaa." Samaistun. Itsellä lapsi valvotti pitkään. Unesta tuli tärkein aarteeni, pääomani.

Hyvä kirja on samaistuttava, liikuttava. Se liikuttelee ajatuksia ja tunteita. Sykähdyttää.

Kotona lasten kanssa ollessa muu maailma näyttää nauttivan olemassaolostaan. Kirjailija kertoo, ettei kykene nauttimaan Kansallismuseon aarteista pienten tyttöjensä kanssa. Ei samaistumaan muumikahviloiden eteeriseen kohderyhmään.

Minulle tulee lukiessa mieleen se, kun mediassa on kirjoiteltu siitä, miksi vaunuja työntävä äiti on nenä kiinni kännykässä. Se voi olla ainut hetki, kun vauva ei vaadi huomiota. Saa vain kävellä ja olla kännykkänsä kanssa vauvan nukkuessa. Kännykän, joka on ovi ulkomaailmaan.

Onko äitiys menetetty elämä?

"Apteekin ikkunasta minua katsoo kalpea, meikitön nainen tuulihousuissa, villasukat lahkeiden päälle vedettyinä. Ilman suloisia tyttäriäni kääntyisin apteekin ovelta, tilaisin lähibaarin karaoken vetäjältä Kuurankukkia ja makean omenasiiderin. Ilman jäitä, kiitos."

Minulle karaoke on ollut henkireikä. Selvennettäköön, että kyseessä on kertomakirjallisuus. Mutta samaistuttava se on.

Vanhemmat ihmiset ovat yleensä sitä mieltä, että liika ajattelu on pahasta. Mummon mukaan vain ruumiillinen työ on työtä, se auttaa. "Nuoruuteni palossa äitini toimistotyö näytti kuolettavan tylsältä." Nuorena koko elämä oli edessä säteillen kirkkaana kuin aamuaurinko.

Äitiys on elämän tärkein tehtävä. Koko maailman vastuu on harteilla, sylissä, sylissä, sylissä. On oltava normaali ihminen, äiti.

Draaman kaari etenee

Missä menee raja normaalien äitiyttä koskevien riittämättömyyden ja yksinäisyyden tunteiden ja terapeuttisen avun ja hoidon tarpeen välillä? Milloin ahdistaa liikaa? Milloin oikea sana kuvaamaan sitä kaikkea on ahdistuneisuushäiriö? Haloo! Eivätkö kaikki ole joskus ahdistuneita äitiyden ihmemaassa?

Entä jos minua pidetään hulluna? Onneksi yhä useampi uskaltautuu terapiaan, kun siltä tuntuu. Se voi pelastaa paljon, diagnoosi tai vain se, että saa jutustella. "Diagnoosi maksaa 240 euroa." Terapia, "joka voi maksaa 100 euroa kerta". Mutta mitä ei oman mielenterveytensä eteen tekisi? Synnytyksen jälkeinen masennusta tavataan apinoiltakin.

"Minä jään seisomaan haamun lailla välitilaan." Jokainen taistelee, vaikka se ei näy. Seepra joka ajatteli liikaa on paitsi kuvaus tuosta taistelusta myös sen pienistä ja suurista voitoista, oivalluksista. Pakkotoimet ovat nekin vain keino kohdata todellisuus, joka tuntuu liian painavalta. Sotatraumat, jotka kulkevat suvussa.

Teos ei ole epätoivoa luova vaan se on toivoa synnyttävä. Kertoja ylläpitää hiuksenhienosti kauhun tasapainoa. Itsensä rakastaminen on vaativaa, se on elämänmittainen matka. Kesä, jonka helteiset päivät seuraavat toisiaan kuin helminauha, jonka paino tuntuu päivä päivältä raskaammalta kantaa. Onko kaikki kuitenkin liian hyvää ollakseen totta?

****

Kirjoittaja käyttelee sanoja erinomaisen hienosti. "Hautausmaa on hiljainen. Tuonpuoleiseen siirtyneet ovat puheensa pitäneet. Toisin kuin minä, jolla on vielä monia sanoja kirjoittamatta, yksi ja tuhansia tarinoita jaettavana." Näitä tarinoita ainakin minä haluan kuulla lisää Tiia Aholalta.

— Tea Holm, teologi ja lukija

Lue lisää kirjasta Seepra joka ajatteli liikaa kustantajan sivulta

Teos murtaa mielen sairauksiin liittyviä tabuja ja näyttää esimerkin keinoin, että rohkeus ei ole pelon puutetta. Se on mielen hallintaa.

Tiia Ahola on työskennellyt matkaoppaana ja toimii tällä hetkellä vanhempana rikoskonstaapelina Helsingissä. Hän on aina ollut kiinnostunut ihmisen mielen pimeästä ja valosta, ja on oppinut niistä työnsä ja oman elämänsä kautta.

#äitiys #vanhemmuus #riittämättömyys #lapsuus #nuoruus #aikuisuus #traumat #liiallinenajattelu #terapointi #sairaudet #tabut #mielensairaudet #mielenhallinta #ihmismieli #valo #varjo

Kansikuva: Seepra joka ajatteli liikaa (Basam Books, 2020)