Kirjailijan Blogi

— Tutkimustieto on pääomaa

Seitsemän filosofista tarinaa (Voltaire)

Voltaire, François-Marie Arouet (k. 1778), oli ranskalainen kirjailija ja valistusfilosofi. Olen lukenut hänestä filosofian tunnilla, mutta en ole aiemmin lukenut hänen kirjoittamia teoksiaan. Teos Seitsemän filosofista tarinaa onkin mielenkiintoinen tuttavuus ja myös sivistävä sellainen.

Tarinat Voltaire kirjoitti parikymppisestä 75-vuotiaaksi. Ne on suomentanut Leena Rantanen. Aiheet vaihtelevat eroottisista kuvauksista katolisen kirkon vääryyksiin Euroopassa ja kolonialismin arvosteluun Afrikassa ja Intian sensitiiviseen uskonnollisuuteen.

Satiirinen ajankuva

Voltaire peilaa taitavasti ihmisten typeryyksiä. Katolisen kirkon arvostelu oli hänen lempipuuhaansa. Tarina Amabedin kirjeet saivat alkunsa Voltairen ja hänen sisarentyttärensä epäoikeudenmukaisesta vangitsemisesta.

Monia valistusajattelijoita vaivasi se, että valtio- ja kirkonmiehet saattoivat vangita ja kiduttaa ihmisiä mielivaltaisesti. Sekä myydä aneita ja vapautta. Paavi ei ollut erehtymätön — siihen nähden aivan liian moni heistä kuoli rakastajattarensa syliin.

Uskontoja ja typeryyttä vastaan

Voltaire arvosteli tarinoissaan vanhakantaista uskonnollisuutta. Se kävi ihmettelevien itämaalaisten avulla. Kirkko näyttäytyi kovana, Intian uskonnollisuus taas pehmeänä. Kirkko ei välittänyt isiensä teoista. (Eikö niin ole ollut lähihistoriassakin? Historia toistaa itseään.)

Voltaire oli käynyt katolisen sisäoppilaitoksen. Inkvisitio oli voimissaan vielä hänen elinaikanaan 1700-luvulla. Raaka-aineet hyvään satiiriin olivat olemassa. Mutta aikakautta on myös tunnettava. Siihen on lukijan haluttava tutustua, jotta satiiriit erottuvat ja aukevat kuin keväiset kukat.

Kirja hyödyttää historiantutkimusta ja toimii ajankuvana sekä katolisen kirkon eri vaiheiden kritiikkinä. Kyse on käytänteistä, jotka jo Voltaire omana aikanaan koki takapajuisiksi. Mutta Voltaire tuntui myös kysyvän, onko elämässä kyse vain viihtymisestä — vai voisiko historia olla viihdyttävää?

Kirjoittanut: Tea Holm, FT

Esittelyteksti

Kokoelma sisältää seitsemän lyhyttä kertomusta. Se alkaa 21-vuotiaan Voltairen kepeästä itämaishenkisestä sadusta ja loppuu 73-vuotiaan raivokkaaseen, mutta hauskaan taistelupamflettiin.

Silmäpuoli kantaja (1717) kuvailee ihastusta kauniiseen prinsessan. Siinä ilmenee vahvoja vaikutteita Tuhannesta ja yhdestä yöstä.

Kaksi lohdun saanutta (1756) kertoo yrityksistä lohduttaa surevaa kertomalla muiden kärsimyksestä, mutta kertoja kohtaa lopulta itsekin lohduttoman menetyksen.

Hyvän bramiinin tarinassa (1759) oppinut bramiini kärsii siitä, ettei löydä perimmäisiin kysymyksiin vastausta. Naapurissa asuva tyhmä eukko on sen sijaan onnellinen, sillä hän ottaa elämän sellaisenaan.

Jeannot ja Colin (1764) on hauska moraalinen satiiri tyhmyydestä ja pöyhkeydestä. Äkkirikastunut perhe luulee, että onnea saa rahalla, mutta tyhjän päälle rakennettu elämä romahtaa.

Pieni harhautuminen (1766) kertoo sokeista, jotka väittelevät väreistä ja uskovat sokeaa diktaattoriaan.

Intialainen seikkailu (1766) liittyy tositapaukseen, katolisen kirkon langettamaan mielivaltaiseen kuolemantuomioon. Tarinassa Pythagoras kääntyy kasvissyöjäksi ja pelastaa kaksi ihmistä inkvisition liekeistä, mutta kuolee itse tulipalossa.

Amabedin kirjeet (1769) on Voltairen kiihkein teksti katolisen kirkon ahneutta, valtaa, materialismia, kansan riistoa ja kolonialismia vastaan. Kertomus sijoittuu vuoteen 1512. Tarinassa italialainen dominikaanimunkki järjestää intialaisen nuorenparin vankilaan saadakseen tytön ansaan ja raiskaa hänet. Munkki ja nuoripari viedään Roomaan paavin kuultavaksi, mutta Roomassa juhlitaankin uuden paavin valintaa ja luullaan intialaisia käännynnäisiksi. Munkin tuomiosta ei ole puhettakaan.

Ranskalainen valistusfilosofi Voltaire (1694-1778) on noussut ajankohtaiseksi terrorismin myötä, sillä hän taisteli suvaitsemattomuutta ja uskonnollista fanaattisuutta vastaan ja puolusti sivistystä ja vapautta.

➡️Kustantamo Basam Booksin kirjakauppaan

Katso myös Mikromegas: Filosofinen kertomus

Kansikuva: Seitsemän filosofista tarinaa