Kirjailijanblogi

— Tieto on pääomaa

Kansikuva: Minun kipukirjani: Talikolla kipua päähän

Minun kipukirjani

Minun kipukirjani on kasvu- ja selviytymistarina. Kirjoittaja Susanna Valkama koki, että kirjan tiedot oli pakko jakaa muillekin: antaa tietoa ja antaa mahdollisuus. Antaa toivoa.

Tässä kirja on onnistunut - koska Susanna Valkama teki sen. Hän löi talikolla kipua päähän. Hän kasvoi poispäin kroonisesta kivusta.

Minun kipukirjani muistuttaa lukijaa siitä, että ihminen on kokonaisuus. Yksi hoito- tai liikuntamuoto ei sovi kaikille. On jaksettava etsiä - apua. Usein kuitenkin varsin arkiset asiat toimivat kuten metsä, hunajatee ja saunaolut makkaralla.

Mihinkään hulabaloohon ei ehkä kannata mennä mukaan.

Ajat ovat parantuneet

Ihmiset alkavat oivaltaa voivansa itse vaikuttaa omaan terveyteensä: tulehduksiin, kipuihin ja vaivoihin. Apu ei aina tule ulkoa, vaikkakin ulkoapäin tulleella avulla on myös oma tärkeä roolinsa. Lamaantua ei saa, koska heräämisheureka on lähellä.

Kivuista kärsivä voi aloittaa vastaamalla kysymykseen siitä, koska oireet alkoivat. Voi tehdä aikajanan, jolle kirjaa oireet ja muutokset omassa terveydentilassa sekä mahdolliset hoidot. Mikä auttoi, mikä taas ei?

Oleellista on, että herää toimimaan ennen kuin on liian myöhäistä. Polvi on ehkä ollut kipeä jo viisi vuotta. Selkä 10 vuotta. Olisiko jo aika tehdä jotain? Minun kipukirjani on hyvä herättelijä.

Vaikka koko terveyttä ei saisi takaisin, niin se ei tarkoita sitä, etteikö taudinkulkua voisi hidastaa tai jopa pysäyttää.

Kun ilo on hävinnyt elämästä

Susanna teksti itkettää ja naurattaa. Se antaa myös ratkaisun avaimia. Mitä ihan aikuisten oikeesti kannattaa tehdä just nyt? Kun kipu vahingoittaa jo sielua, on aika toimia. TOIMIA.

Susanna kirjoittaa tuskamuistista. "Loputtomat päivät. Idiootit, jotka hokivat narisevalla äänellä: Ne ovat vain vähän aikaa pieniä, vain muutaman vuoden. Nauti siitä! Muutaman vuoden! Minulle se oli yhtä kuin 365 loputonta päivää, ja sen jälkeen 365 loputonta päivää." (Kyse on siis lapsista.)

Iltaisin Susanna oli tosi kipeä - ja väsynyt. Kipu oli aluksi fyysistä, sitten henkistä. Taiji, joka on liikkeessä meditoimista, auttoi.

Kirjassa on myös kipu- ja masennustietoutta. Kipu on monimutkainen ilmiö. Se voi olla vielä aivoissa ja ylivirittyneessä keskushermostossa, vaikka kivun fysiologinen syy olisi poistunut aikapäiviä sitten. (Esim. amputoitu jalka.)

Kipu muuttaa ihmistä

Kirjoittaja muistuttaa, ettei se ole normaalia, että naama on nutturalla joka päivä. Että itkettää ja ahdistaa päivästä toiseen ja on finito. Neuvolatädit, jotka eivät auta ja kuuntele, kannattaa skipata.

Vauva-aika ja krooniset kivut ovat haastava yhdistelmä. Lukiessa voi eläytyä siihen tilanteeseen, jossa Susanna Valkama eli vuosikaudet. Hän kirjoittaa samanaikaisesti sekä vakavasti että hauskasti: "Jos näet talouspaperin hienot kuviot, sinulla ei ole mitään hätää. Et ole masentunut."

Kun äitimyytti oli puhkaistu, kirjoittaja oli valmis lähtemään mökille - yksin. Kyllä yksin, Ilman miestä ja lapsia. Vihdoinkin hän ymmärsi uhrautumisensa tyhmyydeksi. Seurasi suuri huojennus.

"Ihminen voi olla todella yksin, vaikka vanhemmat ja sisarukset ovat lähellä, ja vaikka on rutkasti näitä rakastavia ystäviä sekä myötä- ja vastamäessä tukeva puoliso. Ja helvetikseen veispuukkavereita." 😂

Voimaantuminen voi alkaa - heti

Jos kokee, ettei pärjää, silloin myönnettävä totuus ja haettava apua, jotta voisi voida hyvin - ja jotta läheiset voisivat voida hyvin. Aivot versus uhriviitta on valinta. Kukaan ei ole korvaamaton - ei edes Susanna.

"Jos joku väittää, että on väärin lapsia ja perhettä kohtaan käydä kaksi kertaa viikossa iltaisin treeneissä, niin se on sen ihmisen ongelma. Huono omatunto on revitty palleasta, syyllisyys vatsaportin vierestä." Ja että: "Jos olet stressaantunut, ahdistunut tai jännittynyt, on aivan sama, yritätkö pallea- vai polvihengitystä." Ja että: "Rauha-täti ei tule mistään, jos pää on täynnä."

Itseään ei pidä syyllistää siitä, että on hoksannut vasta nyt. Pääasia on, että on hoksannut. Susanna kertoo, ettei ollut koskaan saanut niin paljon neuvoja muilta ihmisiltä kuin äitinä. Toistuvista ohjeista seurasi paska olo, ettei osaa tai pysty. Äitiys on usein mielikuvien myymistä.

Apu saapui monesta suunnasta samanaikaisesti. Susanna sai apua esimerkiksi taijista. Myös eliminaatioruokavalio toi kaivatun avun. Ydinongelma oli hengitys - pinnallinen hengitys. Moni asia auttoi naista mäessä. Itsehoito oli avainasia. Stressin vähentäminen oli osa ratkaisua. Suolisto ei voinut toimia stressissä, veri meni muualle kuin vatsaan.

Tätä kirjaa ei voi vain tiivistää - se täytyy kokea - pohojalaasittain. - Tea Holm, FT

Susanna niksit luet Minun kipukirjasta. Lue siitä, kuinka diagnoosi ei ole elinkautinen. Ole oma life-koutsisi. Kenenkään ei kuulu tehdä mitään. Mutta sillä, miten toimit, on merkitystä - sinulle.