Kirjailijan Blogi — Tieto on pääomaa

Kirja-arvioita ja kirjailijan elämää

Rajajooga — Sisäisen luonnon herruus (Swami Vivekananda)

Rajajooga on joogakirjallisuuden klassikko, jota ei ole aiemmin suomennettu. Sen kirjoittaja Swami Vivekananda (k. 1902) oli hindulainen mystikko. Hän oli Ramakrishnan oppilas ja jatkoi tämän opetusta Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Jooga on yleisnimitys intialaisen kulttuurin vaikutuspiirissä syntyneille menetelmille ja opeille, jotka tavoittelevat kokemuksellista tietoa todellisuuden luonteesta. Pohjimmiltaan se on hengellinen harjoitus.

Joogan menetelmiä on harjoitettu Intiassa vähintään 3500 vuotta. Sen historialliset juuret ovat Intian vedalaisessa kulttuurissa sekä intialaisessa asketismissa.

Ikivanhaa ja modernia

Nyt joogataan kaikkialla. Jooga näkyy katukuvassa ja vaatekaupoissa. Siitä kirjoitetaan sosiaalisessa mediassa ja aikakauslehdissä. Siitä on tullut valtavirtaa, vaikka sen taustalla on pyhä ja omistautunut hengellinen harjoitus.

Nuorena kuollut Swami Vivekananda (1863–1902) ehti verrattain lyhyen elämänsä aikana jättää lähtemättömän jäljen joogan sekä Intian ja länsimaiseen uskontohistoriaan. Hän esitteli hindulaisuutta ja joogafilosofiaa tavalla, joita maallikkokin kykeni ymmärtämään.

Syntymänimeltään Vivekananda oli Narendranath Datta. Hänen isänsä oli järkevä juristi, siinä missä hänen äitinsä oli syvästi uskonnollinen hindu. Kertomuksen mukaan ennen lapsensa syntymää hän rukoili Shivalta poikaa ja näki unta, jossa jumala itse oli havahtunut meditaatiostaan syntyäkseen hänen poikanaan.

Ramakrishnan oppilas

Vivekanandan ja Ramakrishnan välille muodostui opettaja-oppilassuhde. Noin kahden vuoden kuluttua Ramakrishna menehtyi kurkkusyöpään. Ennen kuolemaansa hän kehotti Narendranathia pitämään huolta hänen nuorista oppilaistaan.

Ramakrishnan oppilaat jakautuivat kahteen ryhmään: perheelliset ja nuoret miehet. Ramakrishnan kuoleman jälkeen he olivat hänen vastuullaan. Vivekananda vastaanotti elämäntehtävänsä.

"Siinä, pyhän tulen äärellä, kasvot liekkien valaisemina, hiljaisuudessa, jonka ainoastaan palavien puiden rätinä rikkoi, he vannoivat maailmasta luopumisen valan Jumalan ja toistensa edessä. Ilma väreili ekstaattisesta kiihkosta. Vasta jälkikäteen munkit oivalsivat, että tämä kaikki oli tapahtunut jouluaattona."

Rājajooga saattaa olla kulttuurihistoriallinen merkkiteos

Vivekanandan tulkinnat joogasta kuvastavat aikaansa. Samalla ne sisältävät erityisen tulkinnan joogan sanomasta ja merkityksestä koko ihmiskunnalle. Nykyään joogan henki kulkee kaikkialla.

Vivekanandan viesti onkin vahvasti uskonnollinen. Sen mukaan sielu on jumalallinen. Se on uskonnon koko sanoma. Vivekanandan mukaan dogmit, rituaalit, kirjat, temppelit ja muut uskontojen ulkoiset muodot olivat vain sivuseikkoja.

Mielestäni kyseessä ei ole kristinuskon kritiikki sinänsä, vaan näkisin, että kyseessä on paitsi ajankuva myös yritys ymmärtää todellisuuden perimmäistä luonnetta hyvin syvällisesti ja vakavamielisesti. Jumalallinen voima oli Vivekanandalle tosiasia, mutta se ei istuskellut pilven reunalla. Hänelle se oli ääretön voimanlähde.

Ajankuva vai jotakin enemmän?

Kukin lukija päättää itse sen, mitä Vivekanandan opetus merkitsee hänelle, sillä se on toisaalta ajankuva ja toisaalta jotakin enemmän niin kuin kaikki jumalallinen opetus. Jumalasta, maailmankaikkeudesta ja elämän luonteesta on olemassa monia teorioita. Vivekanandan malli on yksi niistä.

Sen aikasidonnaisuus näkyy seuraavasta lainauksesta: "Voimme kuitenkin lähettää ajatussähköä. Se, mitä kutsumme mieleksi, on pitkälti sama asia kuin sähkö. On selvää, että hermonesteessä on jonkin verran sähköä, koska siinä on polariteetti ja se virtaa sähkön tavoin. Voimme lähettää sähköämme ainoastaan hermoratojen kautta. Miksemme lähettäisi ajatussähköä ilman sen apua?"

Tästä tulevat mieleen spiritualistiset teoriat, joiden mukaan sielu on tietoisuutta, joka ylittää ajan ja paikan. Se, joka näkee, on kuolematon itse. Se on ihmisen todellinen olemus. Se on hahmoton sekä kaikkialla läsnä oleva. Nykyhenkisyydessä on samankaltaista ajattelua, jossa maailmankaikkeus tulkitaan värähtelyinä, värähtelyn valtamerenä, ovat nuo värähtelyt sitten intentioita, ajatuksia, tunteita, tekoja tai muita impulsseja.

Ajasta aikaan ihminen yrittää ymmärtää itseään ja maailmankaikkeutta sekä omaa suhdettaan toisiin ihmisiin ja henkimaailmaan. Intialainen ykseysajattelu on vanhempaa kuin länsimainen teologia, joka on pitkälle jalostettu oppisysteemi. Kun ymmärtää eri uskontoja ja niiden syntykonteksteja, niin niiden kanssa voi ystävystyä, kunhan ne kunnioittavat uskonnonvapautta ja ihmisoikeuksia ollen suvaitsevaisuuden ilmaus yhteisen ihmisyyden perusteella. – Tea Holm, fil. toht., teol. maist.

Kuvaus Basam Booksin sivulta

Swami Vivekanandan Rajajooga -kirja sisäisen luonnon voittamisesta vuodelta 1896 on modernin joogakirjallisuuden klassikko. Vivekananda oli ensimmäinen intialainen joogi, joka esitteli joogaa länsimaiselle yleisölle.

Rajajoogassa muinaista jooga filosofiaa avataan länsimaisen tieteen käsittein. Teos sisältää johdannon jooga filosofian perusteisiin sekä Vivekanandan kommentaarin joogan perustekstinä pidettyyn Patanjalin Yogasutraan.

Suomentaja, joogatutkija Matti Rautaniemi on kirjoittanut teokseen sen taustoja ja merkitystä valottavan esipuheen.

"Moderni fysiikka on osoittanut, että maailmankaikkeudessa vaikuttavien energioiden kokonaismäärä on vakio. On myös todistettu, että tämä kokonaisenergia ilmenee kahdessa muodossa. Ensin se on potentiaalinen, vetäytynyt ja tyyni. Seuraavaksi se ilmenee kaikkina mahdollisina voimina, minkä jälkeen se jälleen vetäytyy, kunnes se taas ilmenee uudestaan. Näin sen olomuodot vaihtelevat ikuisesti."

Katso saatavuus Adlibriksesta

Kansikuva: Rajajooga: Sisäisen luonnon herruus (Swami Vivekananda)