Kirjailijan Blogi — Tieto on pääomaa

Kirja-arvioita ja kirjailijan elämää

Lupa surra

Lupa surra on Toivon kirjan masennuksesta kirjoittajan pappi Miia Moision opaskirja surijalle, läheiselle ja niille, jotka kohtaavat surevia ihmisiä. Se kertoo siitä, mitä sureminen on ja kuinka erilaista se onkaan eri ihmisille. Jokainen suree tavallaan ja aikansa.

Kirjaa ei ole tehty vain läheisensä menettäneille. Monta muutakin asiaa voi surra. Karvas pettymys on surun serkku. Suruun liittyy lamaantumista ja joskus voimakasta vihaa.

Emme aina saa sitä, mitä eniten tahtoisimme. Joudumme toisinaan luopumaan siitä, mistä emme haluaisi luopua — on kyse sitten työpaikan tai suhteen menetyksestä. Toisinaan taas suremme elämätöntä elämää.

Surulla on monet kasvot

Surulla on yhtä monet kasvot, kuin mitä on ihmisiä. Suru ei aina kysy lupaa, se vain astuu avoimesta ovesta sisään, kun ihminen on kohdannut tarpeeksi monta pettymystä tai menetystä. Se, että antaa itselleen luvan surra, on tärkeää.

Suru saatetaan sekoittaa myös masennukseen. Masennus on kuin seisovaa vettä, mutta surussa liikkuu jotain, kuvailee Miia Moisio kirjassaan Lupa surra. Suruprosessi, sureminen, kestää aikansa. Ei ole yhtä oikeaa kaavaa surra tai käsitellä surullisia asioita.

Suru on kuin silta, jolle on astuttava, jos haluaa päästä eteenpäin. Surun sillalle astutaan niin monenlaisissa tilanteissa aina avioerosta oman elämän merkityksellisyyden tunteen vähenemiseen saakka. Jokainen suree jotain ainakin joskus.

Mistä sinä olet joutunut luopumaan?

Suru kertoo, että olet joutunut luopumaan jostain itsellesi tärkeästä ja merkityksellisestä asiasta tai ihmisestä. Se voi hiipiä omaan elämään kuin varkain, tiedostamatta, kun ongelmat kasaantuvat, mutta se ei koskaan synny tyhjästä. Siksi sitä olisi hyvä kuunnella, kunnioittaakin.

Surullinen olotila voi liittyä myös masennukseen. Joskus sitä miettii, mikä on normaalia suremista, mikä taas ei. Milloin surullisuus vie liikaa tilaa omasta tai toisten elämästä? Surutyötä ei voi kuitenkaan kiirehtiä.

Surun viittaa on raskasta kantaa. Se ei ehkä ole masennuksen turvapeiton kaltainen tila. Kyseessä on painava, jopa musertava, tunne. Surussa ja ilossa, elämässä ja kuolemassa meillä on kuitenkin aina jotain niitä suurempaa: usko, toivo ja rakkaus, ja suurin niistä on rakkaus. ❤️

Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka ovat menettäneet tärkeitä ihmissuhteita joko siksi, että ne ovat päättyneet maallisissa aikakirjoissa tai yhteisestä sopimuksesta. Kaikille, jotka murehtivat elämätöntä elämäänsä, kuolleita omaisiaan ja lemmikkejään sekä kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Eckhart Tollen sanoin: Sinä olet taivas. Pilvet ovat se, mitä tapahtuu, mikä tulee ja menee. ☁️

Suru, sureminen, on joskus ihan hyvä ja toimiva ratkaisu toistaiseksi ratkaisemattomiin ongelmiin. Se opettaa läsnäoloa ja hyväksyntää sekä rakkautta. Pitkällä aikavälillä suru muuttuu rakkaudeksi, Miia Moisio "lupaa".

Kirjoittanut: Tea Holm, teologi

Kustantajan (Otava) kuvaus kirjasta Lupa Surra

Kirja surijalle, läheiselle ja niille, jotka kohtaavat surevia ihmisiä 💙

Surulla on monet kasvot. Suru on tunne, joka liittyy kaikenlaisiin menetyksiin – läheisen kuolemaan, eroon, sairastumiseen, traumasta toipumiseen, lapsettomuuteen jne. Suru tulee, asettuu surijaan ja lähtee sitten, kun on tehnyt työnsä. Suru hidastaa, hiljentää ja vie voimia.

Lupa surra on kirja, joka antaa luvan surra kaikkea, mistä on päättänyt luopua tai joutunut luopumaan. Sen sivuilla pohditaan, kenelle kuuluu lupa surra, miltä suru tuntuu ja miten surua ja sen lähitunteita voi käsitellä ja ymmärtää.

Miia Moisio on teologian maisteri, pappi, sielunhoidon asiantuntija, skeematerapeutti ja hyvinvointialan yrittäjä. Hän on kirjoittanut Hidasta elämää -sivustolle vuodesta 2011. Miian esikoisteos Toivon kirja masennuksesta ilmestyi vuonna 2018.

#lupasurra

https://hidastaelamaa.fi/puoti/lupa-surra/

Katso saatavuus Adlibriksesta

Kansikuva: Lupa surra (Miia Moisio)