Kirjailijan Blogi

— Tieto on pääomaa

Kirja Itselleni: Keisarin mietteitä elämästä

Kirja Itselleni: Keisarin mietteitä elämästä (Basam Books, uusintapainos) on erään Rooman keisarin mietekirja. Se on luonteeltaan stoalainen. Kirjan alussa on tietoa Marcus Aureliuksesta ja tunteista. Kääntäjänä on toiminut Marke Ahonen.

Nämä itselle osoitetut kirjoitukset puhuttelevat vielä tänäkin päivänä, koska maailma on muuttunut niin vähän. Marcus Aurelius kirjoitti ne sotaretkillään, jolloin hän oli yli 50-vuotias sekä sairaalloinen ja kuolemaa odottava. Sitä ei ollut tarkoitettu julkaistavaksi.

Kirjoittajasta

Aureliuksen yhteiskunnallinen asema tekee teoksesta Itselleni mielenkiintoisen. Rikas tai köyhä, menestynyt tai epäonnistunut, niin ihmisyys on kaikille sama. Marcus Aurelius syntyi vuonna 121 ja kuoli vuonna 180. Hän oli Rooman keisari vuosina 161–180. Vuoteen 169 hän hallitsi adoptioveljensä Lucius Veruksen kanssa.

Setä Antoninus Pius adoptoi hänet. Aurelius meni naimisiin Faustina nuoremman kanssa. Hänen vaimonsa synnytti 13 lasta. Rooman valtakunnassa käytiin sotaa lähes jatkuvasti sen eri naapurikansojen kanssa. Ajat olivat levottomat, elämä sattumanvaraista.

Elämän mietiskelijä

Aurelius oli tarkkanäköinen elämän suhteen. Hän kirjoitti, että väärintekijänkin luonto on sukua myös hänelle, koska se on osallinen samasta mielestä ja jumalallisesta kohtalonosasta. Henki on ilmavirta, joka muuttuu jatkuvasti. Liha on luita ja hermoja. Johtosielusta hän neuvoi: "älä anna sen enää harmitella kohtaloaan tai nykyhetkeä..."

"Kuinka nopeasti kaikki katoaakaan, itse ruumiit maailmankaikkeuteen, muistot niistä iäisyyteen. Millaista onkaan kaikki aistein havaittava, etenkin kaikki, mikä houkuttelee nautinnolla tai pelottelee vaivalla tai mitä kailotetaan turhuuden turuilla, miten vähäpätöistä ja halveksuttavaa ja saastaista ja katoavaista ja kuollutta — siinäpä pohdittavaa mielen kyvylle."

Pessimisti ei pety

Aureliuksen lukeminen on kasvattavaa. Elämä näyttäytyy sellaisena kuin se on. Elämän olosuhteet myös ylitetään ohjeissa, jotka auttavat elämään hyvän elämän. Jäljellä olevaa aikaansa ei tulisi haaskata. Olisi vältettävä päämäärättömyyttä ja turhanpäiväisyyttä sekä pahansuopuutta ja virkaintoisuutta.

Hyvä elämä koostuu päivittäisistä valinnoista. Paras tapa kostaa on se, ettei itse tule samankaltaiseksi. Riittää huolehtia parhaansa mukaan käsillä olevasta. Onko niin, että elämän luonteen ymmärtäminen auttaa ottamaan siitä kaiken irti? Aurelius kirjoittaa: "Yksi kiiruhtaa kohti olemista, toinen kiiruhtaa kohti olemattomuutta, ja syntyvästä on jo osa sammunut pois."

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku

Tosiasioita ei voi juosta pakoon loputtomasti. On viisasta hyväksyä se, miten asiat ovat ja elää niiden kanssa. Marcus Aurelius kysyy: "Kiukutteletko siitä, että painat näin ja näin monta naulaa etkä kolmeasataa? Entäpä siitä, että saat elää niin ja niin monta vuotta etkä useampia? Niin kuin olet tyytyväinen siihen, mikä osa aineesta sinulle on määrätty, ole samoin tyytyväinen aikaasi."

Ihminen, joka tekee hyvää, on luotu hyvän tekemistä varten. Samoin kuin silmä on luotu näkemiseen. Valtiomies Rusticus oli stoalainen, joka vaikutti paljon tulevan keisarin filosofisen elämänkatsomuksen muotoutumiseen. Tältä hän oppi välttämään kaikenlaista ajassa olevaa pinnallista filosofiaa, sofismia.

Lopuksi

Osa Aureliuksen neuvoista sopii minulle, sinulle, kaikille. Nykyaikaan. Osa taas kuvastaa omaa ympäristöään. Aineen ja elämän jatkuva muutos, hyvyyden  tavoittelu ja kuoleman välttämättömyys. Ikäkaudet ovat pieniä kuolemia ennen lopullista kuolemaa vanhuuden jälkeen. Kun ymmärtää paikkansa maailmassa sekä sukupolvien ketjussa, voi arvostaa elämäänsä.

Käsitys johtosielusta antaa ymmärtää, että itseään voi paitsi johdattaa myös muokata sellaiseksi kuin tahtoo korkeammalla ymmärryksellä. Se edellyttää etäisyyden ottamista maalliseen, vaikka kaikki onkin lopulta hajoavaa. Kaikki meidät tulee maa peittämään. "Jos jumala, kaikki on hyvin. Jos päämäärättömyys, älä sinä silti toimi päämäärättömästi."

Aureliusta ymmärrän niin, että ihmiset ovat myös eräänlaisia jumalia, jotka kykenevät hyvään, jos vain niin tahtovat. Voivat siis päättää omasta kohtalostaan. Kukaan ei ole nähnyt jumalia mutta toisaalta ei sieluaankaan, toteaa Aurelius. Ja silti sen olemassaolosta on varmuus, koska siinä on voimaa. Aureliusta lukiessa voi vierähtää tovi jos toinenkin, ja kaikki saa uudet, paremmat mittasuhteet myös omassa elämässä.

Kirjoittanut: Tea Holm, FT; TM

Kuvaus

Marcus Aureliuksen Itselleni on Rooman keisarin mietekirja, jossa kiteytyy antiikin filosofian luonne aitona elämäntapana. Rooman valtakuntaa toisella vuosisadalla hallinnut Marcus Aurelius pyrki toteuttamaan stoalaisen filosofian opetuksia sekä yksityiselämässään että politiikassa.

Marcus Aureliuksen ajattelun ytimenä on ymmärrys ihmisen paikasta maailmassa, jossa yksilön hyveitä ovat oikeudenmukaisuus lajitovereitaan kohtaan, totuuden etsintä sekä mielentyyneys siinä tehtävässä, mikä hänelle on elämässä määrätty. Näihin hyveisiin keisari kannustaa väsymättä itseään - ja samalla lukijaansa.

Keisari tiesi kuinka elää hyvää elämää koettelevissa olosuhteissa, kuinka saavuttaa onnellisuus ja rauha kärsimyksen ja sekasorron keskellä ja kuinka tehdä eettisesti oikeita valintoja ilman omanvoitonpyyntiä. Itselleni on oikeamielisen hallitsijan kirjoittama kirja luonteenlujuudesta, johtajuudesta ja velvollisuudesta.

Tämä stoalaisen filosofian klassikko on innoittanut lukijoitaan vuosisadasta toiseen, ja se puhuttelee yhä jokaista, joka joutuu käyttämään valtaa, kohtaamaan vastoinkäymisiä tai uskoo parempaan huomiseen.

Katso kirjan Itselleni saatavuus Adlibriksesta

Kansikuva: Itselleni: Keisarin mietteitä elämästä (Basam Books, 2020)