Kirjailijanblogi

— Tieto on pääomaa

Jumalaton pappi ja kampurajalka keskustelevat

Jumalaton pappi ja kampurajalka sisältää alaotsikkonsa mukaisesti zenpapin ja runoilijan keskusteluja. Mitra Virtaperko on vihitty zen-pappi. Arto Lappi on runoilija.

Teologina lähestyn hämmästyneenä tätä yhtälöä: pappi ja ateisti, vai? Mitä jumalaton itse asiassa tarkoittaa? Luettuani kirjaa hyvän matkaa ymmärrän, ettei se ollut oikeastaan yhtään sellainen kuin oletin. Se on arkisempi ja vaivattomampi, ilman jonkinlaista tekemällä tehtyä mystiikkaa.

Se on ajankuva ja keskustelua runoudesta aidon zenin hengessä.

Täytyykö olla aina tavoitettavissa?

Online-kulttuurista hetkeksi luopuminen, itsensä irrottaminen älylaitteesta voi olla lyhyt retriitti tavan arjessa. Se voi olla zeniä, zenmeditaatiota, zazenia. Istumista, mikä voi olla vaikeaa kotioloissa, ja vain todellinen guru pystyy siihen kaikkien pölypallojen ja keskeneräisten elämien keskellä. Kyse ei kuitenkaan ole oikeasta asennosta tai tekniikkalajista, vaan suostumisesta.

Kirja kritisoi omaa aikaamme zenin ja runouden avulla, koska niistä molemmat pakottavat pysähtymään kiireessä. Runoutta ei ehdi harrastaa, jos on koko ajan kiire paikasta toiseen. Zeniä ei ehdi harrasta kotona tai missään muuallakaan, jos ei suostu pysähtymään ja päästämään irti tärkeänä olemisesta. Jos ei koko ajan tapahdu, ei ole olemassa. Vai kuinka?

Minusta teos Jumalaton pappi ja kampurajalka sopii hyvin yöpöydälle. Siitä voi lukea kappaleen, luvun tai sivun, joskus vain lauseen kerrallaan. Mutta voi kirjeenvaihto viedä mukanaankin niin, että huomaa lukeneensa useita kymmeniä sivuja. Tämä teos pakottaa minut pysähtymään.

Kun zen tuntuu itsestään selvältä

Tietystikin tämä kirja kertoo zenistä. Sitä ei kannata lukea, ellei zen tai runous tai molemmat kiinnosta. Vai kannattaako? Itse en tiennyt zenistä juuri mitään. Olin toki kuullut siitä ja joskus lueskellut arjen zenistä kertovaa kirjaakin, mutta en tiennyt siitä mitään ihan oikeasti.

Runoja minulla ei ole ollut aikaa lukea sitten kouluaikojen johtuen muun muassa teologian alan opinnoistani ja sen jälkeen perhe-elämästä. Vai onko niin, etten tullut valinneeksi runoja arkeeni vain siksi, etten halunnut pysähtyä? Oliko minunkin elämästäni tullut ajankuva?

Juuri niin oli päässyt käymään. Ihmettelin kirjaa lukiessa sitä, miksen koskaan lue runoja. Nyt siihen olisi sitä paitsi hyvä tilaisuus, koska Basam Books kustantaa runoutta. Kirja-arvion tekeminen runokirjasta kutsuu nyt minua, mutta vastaanko kutsuun?

Se voisi olla Mary Oliverin viimeiseksi jäänyt Joutsen.

Olen huomannut, kuten Artokin, että kävely, jos jokin, auttaa ajattelemisessa. Sanat muotoutuvat jalkojen päällä. Tämän olen huomannut, kun olen kävellyt koirani kanssa.

Mitra kertoo olevansa jumalaton zenpappi, outolintu pappien joukossa Suomen maassa. Zenpappi ei mieti jumalan olemassaoloa: Kysymyksenasettelu on toinen. Hänellä ei silti ole pahaa sanottavaa lapsuutensa jumalasta, jonka me kaikki muistamme koulusta.

Minullakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa teoksesta Jumalaton pappi ja kampurajalka. Ei elämää, runoutta, zeniä tai noin 300-sivuista kirjaa voi kuvailla tyhjentävästi. Se täytyy kokea (ts. lukea) itse.

Kirjoittanut: Tea Holm

Esittelyteksti

Mitä tapahtuu, kun zenpappi, joka harrastaa runoutta, ja runoilija, joka harjoittaa zen-mietiskelyä, sattuvat tutustumaan ja aloittamaan kirjeenvaihdon?

Kirjeenvaihtajat eivät yritä opettaa toisiaan tai saada toista ajattelemaan kuten he itse. He vain kyselevät, oppivat toisiltaan - ja samalla lukija oppii heiltä.

Runoilija osoittaa, että runojen kirjoittaminen on arkista aherrusta. Zenpappi tietää kertoa, että zenin opettaminen on kirjoittamista ja luennoimista, johon pitää valmistautua päivien ajan, ja että mietiskelyssä istuminen alkaa tuntua jäsenissä ja väsyttää. Että oivallus, valaistuminen, on työn takana ja saattaa kestää vain hetken. Että itse kunkin paneutuminen omaan tehtäväänsä on zeniä, yhtä arvokasta ja tyydyttävää kuin muidenkin paneutuminen, vaikka sitä ei zeniksi nimittäisikään.

Mitra Virtaperko on Helsinki Zen Centerissä toimiva zenpappi ja cembalisti.

Arto Lappi on palkittu runoilija, suomentaja.

Katso saatavuus Adlibriksesta.

Kansikuva: Jumalaton pappi ja kampurajalka (Basam Books, 2019)