Kirjailijan Blogi

— Tutkimustieto on pääomaa

Muutoksentekijä — Kohti lempeyden vallankumousta

Kirja Muutoksentekijä (2019) on ajankohtainen puheenvuoro ja esikoiskirja. Sen teemat keskustelevat keskenään. Talousjohtoinen maailmankuva, perinteiset sukupuoliroolit ja perhearvot sekä naistapaisuuden ohittaminen liittyvät ilmastonmuutokseen. Talouden sanellessa suuntaa päätöksenteossa ihmiset ja luonto jäävät aina toiseksi.

Muutoksentekijä kertoo, kuinka hyvinvointivaltion radikaali ajatus jaetusta hoivasta ja huolenpidosta on muuttunut. Se paljastaa, miten iilmastonmuutos, ihmisoikeudet ja eriarvoisuus liittyvät toisiinsa ja mitä yksilö ja yhteisöt voivat tehdä asialle. Kirjoittajan tekemisen palo onkin kova. Kulttuuri muuttuu, mutta kansalaiset päättävät siitä, mihin suuntaan.

Kirjassa äänen saavat ekofeministit María Mies, Vandana Shiva ja Kaarina Kailo sekä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajat Aulikki Kananoja, Vappu Taipale, Sirkka Ahonen ja Pirkko Fihlman, joiden haastattelut ovat teoksessa.

Kirjoittaja on sitä mieltä, että ne, joilla on resursseja tehdä muutoksia, voivat myös ratkaista näitä ongelmia. Hyvinvoinnin tulisi kenties olla aatteen kaltainen jaettu tavoite. Lopputulos on uniikki puheenvuoro hyvinvointivaltion puolesta sekä ilmastokriisin ja eriarvoisuuden taustalla olevista syistä. Ekokriisin ratkaisut alkavat välkkyä lukijankin mielessä tutkimustiedon avittamana.

KIRJAILIJASTA JA PROFESSORISTA, JOKA PUHUU RAKKAUDESTA

Johanna Linner Matikka on opiskellut sosiologiaa, sosiaalityötä ja positiivista psykologiaa. Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden maisteri ja Valviran hyväksymä sosiaalityöntekijä, diakonian vihkimyksen saanut sosionomi (AMK). Nyt hän opiskelee Welfare, Health and Management -tohtoriohjelmassa Itä-Suomen yliopistossa.

Kirjan Muutoksentekijä esipuheen on kirjoittanut professori Arto O. Salonen. Siinä hän toteaa, että ihmisten välisestä eriarvoisuudesta on tullut normaali asia. Edistystä on helppo mitata numeroilla, mutta onko se tarkoituksenmukaista? Olemmeko olemassa vain talouskasvua varten?

Salosen mukaan ajatuksenvaihto on viisasta. Tarvitaan kyseenalaistajia ja kansalaisia, jotka ryhtyvät muutoksentekijöiksi. Silloin maailmaa ei oteta vastaan annettuna. Olemme jakamassa elämää, emme omistamassa sitä. Tähän jakamismahdollisuuteen ja uusien yhteyksien tunnistamiseen liittyy elämisen arvoisen elämän ydin.

Hyvinvointivaltion ihanne on osoitus rakkaudesta ja välittämisestä, joka kohdistuu myös maailman vähäosaisiin, jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta ja jotka voivat olla kaukana meistä maantieteellisesti. Hyvä voi jatkua, jos niin halutaan. (Ajatuksia Salosen esipuheesta.)

OSAKSI LEMPEYDEN VALLANKUMOUSTA

Muutoksentekijä kutsuu kohti lempeyden vallankumousta. Kyse on ymmärryksen lisäämisestä sen suhteen, miten tietyt järjestelmät ja systeemit toimivat yhteiskunnallisessa mielessä. On tunnistettava se, mikä ei toimi. Vain sellainen tulevaisuuden visio, joka on jaettu ja yhteinen, on kestävä ja oikeasti mukana päätöksenteossa.

Tämä kirja sopii paitsi maallikolle myös sosiologian oppikirjaksi. Sen mukaan tarvittava muutos (kantaa ottava kirja!) vaatii merkittävää paradigman muutosta nykyisessä talousajattelussa. Yksi tavoite on vapaus, joka on elämää ilman pelkoa, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Kyse ei ole "vain feminismistä", vaan ennen kaikkea ihmisyydestä.

Eriarvoisuus lisää pahoinvointia. Sama ahneus, mistä seuraa varallisuutta kuluttamalla yli maapallon varojen, ohittaa inhimillisyyden, jaetun hoivan ja huolenpidon merkityksen, Johanna Linner Matikka väittää. Kyse on sivistyksestä, ei miehistä ja naisista sinänsä. Kirjoittaja puuttuu kuitenkin siihen historiaan, joka mahdollisti nykykapitalistisen koneiston synnyn ja luontoyhteyden hylkäämisen.

Kirja Muutoksentekijä ravistelee lukijan hereille, kerta toisensa jälkeen. Kierrätys ei riitä. On kaivettava syvemmältä. Patriarkaalisella kulttuurilla on yhteys talousjohtoiseen arvomaailmaan. Feminismiä on tarjottu ratkaisuksi, mutta on syytä muistaa, että feminismillä on paitsi monia tulkitsijoita myös ekofeminismin merkitys (ts. vastapaino taloudelliselle ajattelulle luonnonvarojen suhteen).

MITÄ FEMINISMILLÄ OIKEIN TARKOITETAAN?

Kirjoittajalle ekofeminismi siis merkitsee pyrkimystä tehdä maailmasta tasa-arvoinen, monimuotoinen ja parempi paikka KAIKILLE IHMISILLE. Feminismillä ei pyritä vahvistamaan naisten asemaa miehiä sortamalla, vaan se pyrkii tekemään tilaa ja antamaan arvoa naiselle, naistapaisuudelle ja moninaisuudelle. Kyse on siitä, että olkoon henkilö mitä sukupuolta tahansa, hän VOI tehdä asioita tavoilla, jotka voidaan määritellä mies- tai naistapaisiksi.

Miestapaisuus ei ole välttämättä väärin. Kyse on siitä, miten valtaa käytetään. Monesti feminismistä puhuttaessa otetaan mukaan keskusteluun miesten heikompi asema pakollisen asepalveluksen, elinajanodotteen ja yksinäisyyden sekä koulumenestyksen suhteen. Feminismi pyrkii nimenomaan vahvistamaan tasa-arvoa ja ajamaan kaikille oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Lukijalle tulee mieleen, olisiko jokin toinen käsite kuin feminismi parempi kuvaamaan tätä pyrkimystä, koska feminismi ymmärretään usein väärin.

Kysymys tulee vastaan myös monessa muussa tutkimuksessa. Käsitteiden käyttö on valintakysymys, mutta toisaalta, kun käsitteen käyttö tehdään selväksi heti alussa, niin keskustelukin sujuu paljon paremmin. Olen kohdannut tämän spiritualismin tutkimuksissani: Spiritualismi mielletään aina vain spiritismiksi, mistä ei siis ole kyse. Käsitteiden käyttö onkin tutkimustekninen kysymys.

Itse luin mielenkiinnolla hysteriasta ja naiseuden tulkinnoista, koska nämä asiat olivat tuttuja omista tutkimuksistani. Naisen tunteellisuus on tulkittu historiassa hysteriaksi, huomionkipeydeksi ja teennäisyydeksi. Aviomiehen perustaitoihin on joskus kuulunut hankkia tietoa hysteriasta, koska kaikki perheriidat ja parisuhdekonfliktit ovat naisen hysteriaa! (Kirjasta Levoton nainen: hysterian kulttuurihistoriaa.)

VAARALLISILLA VESILLÄ

Tämän kirjan anti on ehdottomasti kyseenalaistaminen, silmien avaaminen, herätyskellojen soittaminen niin kovaa, että riittävän moni herää yhteiskunnalliseen epätasa-arvoisuuteen sekä tutkimustieto. Totta kai kirja on "asenteellinen", eikä mikään tutkimus ole näkökulmaton. Aina kyse on valinnoista niin lähteiden kuin tutkimuskysymysten sekä teorioiden suhteen. 

Kirjassa on rajuja mutta tosiasiallisia väitteitä. Se sivaltaa kasvatus-, sosiaali- ja terveystoimen naisvaltaisten toimialojen epäsuhtaisuudesta. Säästötoimet iskevät jo kaikista heikoimpiin. Teknisten alojen tehokkuusihanteita ei välttämättä voi soveltaa ihmistyöhön. Kirjoittaja toteaa: "Kohtuuttomien paineiden luominen ihmisten parissa toimiville aloille on rakenteellista väkivaltaa, vihamielisyyttä naistapaista hoivaa ja huolenpitoa kohtaan."

Miksi nainen, joka toimii naistapaisesti ohitetaan, mutta nainen, joka toimii miestapaisesti, saa puhua? Hyvä kysymys! Kyse ei ole hysteerisistä kohdun liikkeistä. Kyse on jostain ihan muusta. Johanna Linner Matikka kyseenalaistaa valtasuhteita myös uskontojen ja muiden perinteisten instituutioiden toiminnassa sekä peräänkuuluttaa sivistystä, moniäänisyyttä, sananvapautta ja yhteisvastuuta ilman jatkuvaa vihapuhetta.

Mitä on moraalista irrotettu elämä? Naisvihalta ei voi sulkea silmiä. Se näkyy aikuisviihdeteollisuudessa, mikä on väkivaltaista. Aihetta tutkinut sosiologian professori Gail Dines on kritistoinut pornon väkivaltaisuutta, pornoteollisuuden alaikäisiin kohdistuvaa markkinointia ja kytköksiä älypuhelinten kehittämiseen. Tätä teollisuutta tulisi rajoittaa lainsäädännöllä. Tulee mieleen, elämmekö samassa maailmassa?

Patriarkaalisen kulttuurin juuret rakentuvat maanomistamisen, materiaalisen perimysjärjestyksen ja resurssien säännöstelyn alkutaipaleelta tähän päivään. - -sen juuret ovat syvemmällä kuin yhdenkään uskontokunnan opit. On syytä kysyä: "Kuka täällä päättää?"

Naiset on nähtävä yhteiskunnan rakentajina Matikan mukaan. Kaikki voivat osallitua tähän työhön. Tarvitaan rohkeita yksilöitä ja toimijoita, jotka toimivat sydämestään (eivät siis hysteriasta) — lukijana haluan nähdä Matikan kuvaileman maailman paljon mieluummin kuin sen, minkä nyt näen.

"Ihmisestä pitää välittää." Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja

Tämä kirja on kovaa tekstiä — mutta sellainen maailma on, kaunistelematta. Minkälaisen maailman sinä jätät jälkipolvillesi?

Kirjoittanut: Tea Holm, teologi ja filosofian tohtori

ESITTELYTEKSTI (KUSTANTAJAN SIVULTA)

Onko politiikka tylsää ja etäistä? Onko vaikea motivoitua pohtimaan yhteiskunnallisia kysymyksiä? Onko oman mielipiteen muodostaminen haastavaa, kaiken informaatiotulvan keskellä? Kirja vastaa näihin ajankohtaisiin kysymyksiin ja herättää huomaamaan, kuinka kestävän tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan kaikkia yhteiskunnan jäseniä eikä hyvinvoinnin edistäminen kiinnity vain yksilötason kysymyksiin.

Kirjassa pitkän linjan kokemus ja sosiaalisen median vahvistama individualismi käyvät vuoropuhelua tutkimustietoa ohittamatta. Kirja innostaa pohtimaan kansalaisen paikkaa ja osallisuutta yhteiskunnassa ja toimimaan muutosagenttina kestävän huomisen puolesta.

Muutoksentekijä antaa ajateltavaa myös vanhemmille ja ammattikasvattajille seuraavan sukupolven tukemisesta kestävien päätösten tekijöiksi. Kirjaan on haastateltu useita yhteiskunnallisia pitkänlinjan vaikuttajia eri aloilta, mm. Aulikki Kananojaa, Vappu Taipaletta ja Sirkka Ahosta.

Katso saatavuus Adlibriksesta.

Kansikuva: Muutoksentekijä (Basam Books, 2019)