Sisäisen orvon viisaus: Kuinka löydän kotiin

Teos Sisäisen orvon viisaus sisältää holistisen näkökulman elämään. Kirjoittajien havainto on, että olemisen syvin riemu ja ykseys nousevat kaikkein pimeimmän ja pelottavimman kohtaamisesta riittävän turvallisissa olosuhteissa. Teos perustuu sosiologin ja sosiaalisen hyvinvoinnin tutkimuksen dosentin Kaisa Kuurneen tutkimuksiin ja erikoislääkäri Simo Kuurneen työhön lääkärinä, kuten työterveyslääkärinä, ja terapeuttina työstä uupuneiden ja elämänkriiseissä olevien ihmisten kanssa.

Teos tarjoaa näkökulmia ja harjoituksia, joita kuka tahansa voi soveltaa omaan elämäänsä. Sen keskiössä on orpokokemus ja sen näyttäytyminen ihmisen elämässä. Uupuminen romahduttaa rakennelman, jota ei enää tarvita. Orvon kokemus tulee näkyväksi itsen kohtaamisissa.

Sisäisen orvon viisaus on kirja, joka tarkastelee ihmistä hyväksyvin ja katsovin silmin. Sen mukaan ihmisyyden uushenkisen tulkinnan ongelmana saattaa olla oletus siitä, että kaikki löytyy itsestä. Entä jos kaikki ei löydykään itsestä? Muitakin ihmisiä tarvitaan, sillä ihminen on sosiaalinen olento. Kukaan ei luo elämäänsä yksin, ja niiltä osin kuin luo, niin sitä ei kuitenkaan "luoda" aina samoista lähtökohdista.

Teos auttaa tunnistamaan itselle ominaisen orvon dynamiikan ja omaa uusiutumista estävät sisäiset ohjelmoinnit eli niin sanotut onnenohjelmat. Uudet toimintatavat voivat syntyä vain varjonsa kohtaamisesta. Orpo lapsi on hylätty tai torjuttu lapsi itsessä. Orpo on samalla yksi psyyken arkkityypeistä. Se on kollektiivinen idea ja yhteisesti jaettu tarina ihmisyydestä.

ORPOKOKEMUKSEN DYNAMIIKASTA

Orpokokemus ohjaa myös tiedostamatta ihmisen ajattelua ja toimintaa. Sisäinen orpo on sisäisen lapsen hylätty osa. Se on jotakin sellaista, mikä ei ole saanut tulla nähdyksi. Dynamiikka on näkymättömän lapsen dynamiikkaa: se tulee esiin vähä vähältä. Orpo ohjailee valintojamme ja elämäämme, mistä syystä siihen kannattaa kiinnittää huomiota.

Jokainen ihminen hakee osakseen rakkautta, hyväksyntää ja kunnioitusta. Kun ihminen kokee, ettei hän ole riittävä, niin hän alkaa "kulua" sisältä käsin. Hän kenties ylittää toistuvasti omat rajansa ja uupuu. Aikuisen kriisi tulee vastaan siinä kohtaa, kun lapsuuden onnenohjelmat eivät enää toimikaan.

Kirja Sisäisen orvon viisaus on loistava rinnalla kulkija. Se on orvon dynamiikan omakohtaiseen työstämiseen varsin toimiva. Sen äärellä voi harjoittaa hyväksyvää läsnäoloa. Jokainen lukija voi valita tavan, jolla kirjaa lukee.

Se, miten lasta katsotaan, vaikuttaa siihen, miten hän katsoo itseään myös aikuisena. Ihminen sosiaalisena olentona on olemassa aina suhteessa ympäristöönsä ja muihin ihmisiin. Liiallista yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on omiaan tekemään ihmisestä "epäonnistuneen". Toisin sanoen ihmisestä itsestä tuntuu, että hän on epäonnistunut.

Liian suuri vastuu omista valinnoista voi aiheuttaa häpeää. Elämänhallinnan menetys tai väheneminen tuottaa häpeää sekä sirpaloitumisen kokemuksen. On elämä ennen ja jälkeen kriisiä tai uupumusta tai niin sanottua epäonnistumista. Häpeä seuraa siitä, kun ei pystykään vastaamaan yhteiskunnan vaatimuksiin tai omiin tulkintoihinsa niistä. Muu maailma usein arvottaa elämää kykenevän toimintakyvyn kautta.

Onnenohjelma on selviämismalli, joka aktivoituu siten, että ihmisen käyttäytyminen on sosiaalisesti hyväksyttävää. Kyseessä on luonnollinen reaktio kasvuympäristöön ja sen ihmissuhteisiin. Sisäisen orvon kokemuksella on myös kehollinen perustansa, mistä syystä kehon harjoitukset voivat palvella ahdistuksen kohtaamista.

TÄMÄ ON UUSI VIRTAHEPO OLOHUONEESSA

Ulkoisista odotuksista eläminen voi koitua kohtalokkaaksi siinä mielessä, että jos ihminen takertuu tiettyyn malliin, niin hän ei voi olla olemassa omana itsenään. Hän joko elää ulkoisista olosuhteista ja sopeutuu tai sitten pitää muuta maailmaa itsensä jatkeena ja pärjää tai menestyy.

Sopeutumisessa on kyse muiden miellyttämisestä, auttajana olemisesta ja suorittamisesta. Pärjääminen taas aiheuttaa sisäisen maailman tutkiskelun sijaan suuntautumisen ulkoiseen maailmaan. Suomalaisessa kulttuurissa on kirjoittajien mukaan erityisen vahva itse pärjäämisen eetos.

Menestyminen tuo arvostusta, mistä syystä tarvitsevuus ja riippuvuus tulkitaan heikkoudeksi. Menestyjä voikin olla ihminen, jonka on vaikea eläytyä toisten tunteisiin ja joka yrittää ratkaista ongelman ulkoisesti, eikä sisäisesti, vaikka sisäinenkin olisi kohdattava. Hän saattaa kontrollointinsa kautta tukahduttaa muita ihmisiä.

Mutta jos muut ihmiset eivät suostukaan enää näyttelemään kontrolloijan näytelmässä, niin tämä joko tuomitsee toiset tai joutuu kohtaamaan itsensä. Oman rajallisuutensa kohtaaminen on haastavaa mutta inhimillistä. Siihen saakka kielletystä inhimillisyydestä tuleekin sallittua.

Teoksessa Sisäisen orvon viisaus on monta tasoa. Se puhuttelee hyvin erilaisia ihmisiä. Siitä voi myös saada vertaistukea. Asiat voi nähdä näinkin. Kirjassa käsitellään muun muassa masennusta ja addiktioita. Siinä avataan ihmisen toiminnan dynamiikkaa tunteiden ja erityisti orpokokemuksen kautta.

Muita ihmisiä ja itseään onkin mahdollista ymmärtää. Kun ihminen tarkastelee elämänkulkuaan siitä näkökulmasta, mitä todella on tapahtunut, niin uusiutuminen mahdollistuu. Hylätystä lapsesta syntyykin äiti, joka sallii tunteiden syvässä pohjavedessä läsnä olevan hiljaisuuden ja levon tarpeen sekä sisäisen lapsen tarvitsevuuden. Tästä seuraa sisäinen vapaus.

Tässä teoksessa on kyse hereillä olemisesta itsen ja toisten suhteen. Kun ihminen on hereillä, niin hän hyväksyy elämän sellaisenaan, sen valot ja varjot, eikä ala kiillottaa pintaa itseään tai toisia varten. Lisätietoja kirjasta.