ALLA KASVON KAIKKIVALLAN: MYSTILLINEN TRILOGIA (EINO LEINO)

Alla kasvon kaikkivallan (1917, Basam Booksin näköispainos 2017) kertoo Eino Leinon (1878–1926) filosofis-uskonnollisesta etsinnästä ja on luonteeltaan teosofinen. Teosofia tarkoittaa suomeksi jumalviisautta. Se on filosofinen ajatussuunta, johon liittyy totuuden etsintä.

 

Ajan teosofiset aatteet eivät voineet olla vaikuttamatta Leinoon, joka teoksen kirjoittamisen aikoihin alkoi jo olla vanha mies — ainakin omasta mielestään. Teoksen alaotsikko on kuvaavasti Mystillinen trilogia: erään aikansa lapsen ajatuksia, tunnustuksia ja kaukonäkyjä. Alaotsikko kertoo siitä, että kyseessä on ajankuva. Emmehän me voi elää ja olla muussa ajassa kuin missä olemme.

 

EINO LEINON TEOSOFISEN USKON ILMAUS

Teos Alla kasvon kaikkivallan alkaa melko mahtipontisin sanoin: ”Tiedän, että Hän on olemassa.” Se on kuin lupaus lukijalle: tässä teoksessa on asiaa. Maailmankaikkeuden mysteerit suorastaan avautuvat. Hän on kaikille uskonnolle yhteinen. Henki, laki, logos, Herra, Brahma tai Jehova. Leinolle Hän on Jumala, joka on kaikkialla. Hänen nimellään on käsitettävä kaiken yhteyttä.

 

Leino ei kuitenkaan halua todistaa Hänen olemassaoloaan. Hän ei halua käännyttää ketään. Se on teoksen lähtökohta: suuri ja iäinen, joka oli vain jotakin aavistettavissa olevaa. Ihmissielu huokailee kohti korkeuksia ja janoaa tietoa jumalallisesta. Kukaan ei voi tietää hänestä kuin mitä omassa itsessään tuntee. Leino tulkitsee teoksessaan Alla kasvon kaikkivallan Jumalan tuntemista teosofisesta maailmankäsityksestä käsin.

 

USKO JA EPÄUSKO: ON ONNETTOMUUS OLLA USKOMATTA

Kukin palvelee Jumalaa omalla tavallaan, on Leinon teosofinen tunnustus. Jokaisen oma olemus päästää tai ei päästä Jumalaa. Usko ja epäusko vuorottelevat. On onnettomuus olla uskomatta. Joskus täytyy olla uskomatta, jos on sellaiseksi syntynyt. Oman sielunsa todistuksen epäilemisestä siinä on kyse Leinon mielestä. Pää ja järki kieltävät persoonallisen Jumalan, mutta tunne ja sydän taas vaativat uskomaan.

 

Kirja Alla kasvon kaikkivallan on kuvaus siitä, miten epävarmaa oma olemassaolokin lopulta on. Mutta riittääkö tahto tuntea Hänet? Miksi Hän ei ilmoita meille itseään? Ehkä Hän ei tahdo tehdä sitä. Tämä on leinomaista kristinuskon uudelleentulkintaa.

 

UNOHDA ITSESI, MUISTA JUMALASI

Kuolemattomuus tulee todeksi oman itsen unhoittamisessa ja jumalallisen muistamisessa. Leinon henkinen näkemys on ehdoton. Hengen katse suuntautuu kaiken olevaiseen kuin kaiken näkevä silmä. Kaikkinäkevä silmä on uskonnollinen vertauskuva: silmä on kolmion sisällä ja kolmio ympyrän sisällä. Tämä silmä näkee kaiken myös Leinon kirjan kannessa.

 

”Mitä on sitten todella olemassa?” kirjailija kysyy ja vastaa: ”On vain Jumala.” Hän on kaikissa muodoissa, jotka ilmenevät, myös vastakohdissa. On vain kaiken yhteys. Leino vakuuttaa, että Jumala kuulee rukoukset. Maailman valon ja kuolevaisen kontrasti on ihmisen käsitettävissä. Perin inhimillisen ihmisen, joka pohtii omaa kohtaloaan, myös kuolemanjälkeistä. Panteismi pitää valtaa ja vallitsee.

 

PAHA VOITETAAN LEMPEYDELLÄ, EIKÄ PAHUUDELLA

Elämänopiksi Leino tarjoaa aatteen ylittävää pyhyyttä. Mikään aate ei oikeuta uhraamaan itseä tai muita ihmisiä. Mitä sinä olet uhrannut? Kirjailija kyselee. Mitä on runous? Mitä taide? Niiden vastaukset eivät riitä elämänselitykseksi. Sielunsa sisimmässä Leino tunnustaa, että luonnonlahjakkuus ei ole muuta kuin sitä itseään; se ei edellytä henkilökohtaista pyhittämistä tai jalostumista.

 

Taide voi jalostaa vain toisia; ei taitelijaa. Taitelijalle taide on ikuinen helvetti. Hänelle se ei ole hyväntekeväisyyttä. Kansallisrunoilijan tunnot tunkevat läpi paperista. Ne herättävät nukkuvan tai nuokkuvan. Lukija alkaa kuulostella Hänen tahtoaan ja Leinon ajatusta, että tahtoa ei ole ilman tekoja. Leinon kieli on sekä armollista että vaativaa.

 

SYNNYNNÄINEN SUOMEN KANSALLISRUNOILIJA

Eino Leino julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vasta 18-vuotiaana. Hänen säkeensä koristavat kortteja ja muistokirjoituksia yhä nykyään. Eino Leinon päivää vietetään hänen syntymäpäivänään 6. heinäkuuta. Se on runon ja suven päivä.

 

Kansallisen uusromantiikan edustaja hänestä tuli Helkavirsien myötä. Uusromantiikan ajaksi kutsutaan toissa vuosisadan vaihdetta. Sen ajan Suomessa uusromantiikka ilmeni kansallisromantiikkana. Myös Leino omaksui symbolisen ilmaisutavan.

 

OLEN SINUT AINA AAVISTANUT

Metafysiikka alkoi kiehtoa Leinoa. Jumalkokemus ja totuus ovat keskeisiä ajatuksia kirjassa Alla kasvon kaikkivallan. Transsendentista tuli paitsi pohtimisen, myös kirjoittamisen arvoista. Siitä tuli mysteeri, jonka ratkaisu olisi ihmisessä itsessään.

 

Leino liikuskeli itseään suuremman äärellä niin teosofisessa ajattelussaan kuin kirjallisuudessaan. Hän koki olevansa vain ihminen tietyssä kehitysvaiheessa. Lopulta Leino — suomalaisten sielunelämän symbolina — uhraa itsensä ja ottaa ristin kantaakseen, jotta laulaisimme näkyväisestä näkymättömän vertauskuvana. Jotta edes hyräilisimme siitä.

 

Tähän on tultu sadassa vuodessa Suomen itsenäisyyttä. Ei hullummin!

 

Lue lisää kirjasta Alla kasvon kaikkivallan.